Suolijärvien vedenkorkeudet ovat nyt matalimmillaan kun järviä on talven ajan tyhjennetty sähköntuotantoon Jumiskon voimalaitokselta. Ala-Suolijärven osalta vedenkorkeus on noin kaksi metriä kesän vedenkorkeutta alempana. Yli-Suolijärvellä tilanne on hieman parempi vedenkorkeuden ollessa noin 1,5 metriä kesän vedenkorkeutta alempana. Järvien keskisyvyyden ollessa 4,3 ja 4,2 metriä, tarkoittaa tämä, että suuria alueita järvistä on nyt vedettömänä.
Järvien vedenkorkeuden luontainen vaihtelu on ollut tätä huomattavasti pienempää. Ennen säännöstelyä vuosina 1948-1951 tehdyissä mittauksissa talven matalimmat vedenkorkeudet ovat olleet noin 30 cm keskivedenkorkeutta alempana. Kevättulva on hetkellisesti nostanut vedenpintoja noin 50 cm keskivedenkorkeutta korkeammalle, jolloin suurinkin pinnankorkeuden vaihtelu on ollut noin 70-80 cm.
Kuva näyttää Ala-Suolijärven luontaisen vedenkorkeuden vaihtelun verrattuna säännöstelyn alkuvuosien vedenkorkeuden vaihteluun. Nykyinen säännöstelyn alaraja vastaaa kuvassa näkyvän katkoviivalla merkityn väliaikaisen luvan alarajaa.
Miksi vedenkorkeuksilla on merkitystä?
Kevään alhainen vedenkorkeus jää useimpina vuosina piiloon jään alle, mutta sen vaikutukset näkyvät jokaiselle järvellä liikkuvalle. Talvella vesiraja karkaa monilla rannoilla kymmeniä tai satoja metrejä ja jään alle jää pelkkää mutaa. Talvikalastus on hankalaa ja jäällä liikkuminen on usein vaikeaa jään päälle kertyvän veden vuoksi. Rantakiinteistöjen kaivot voivat tyhjentyä ja mökkiläisten on vaikeaa saada järvistä saunavedet. Lisäksi pieleen menneet tulvaennusteet ovat useana vuonna jättäneet järvien pinnat matalalle pitkälle kesään.
Järvien talvisen tyhjentämisen suurimmat vaikutukset liittyvät kuitenkin ympäristöongelmiin. Järven pohjan jäätyminen tuhoaa rantavyöhykkeiden pohjaeläimet, jotka ovat tärkeää ravintoa useille kalalajeille. Syksyllä matalalle kutevien kalojen, kuten siikojen kutu tuhoutuu ja kevään matala vedenkorkeus voi haita myös muikun selviytymistä kun suojaisia ranta-alueita ei ole saatavilla. Järvien talvialenema harventaa isoja pohjalehtisiä kasveja, mutta voi myös muuttaa ilmaversoisten vesikasvien vyöhykkeisyyttä ja aiheuttaa rantavyöhykkeen umpeen kasvamista. Lisäksi vedenkorkeuksien suuri vaihtelu voi aiheuttaa veden samentumista kuluttamalla ja huuhtomalla rannoilta veteen maa-ainesta.
Lisää säännöstelyn ympäristövaikutuksista voit lukea Suomen luonnon artikkelista.
Suolijärvien säännöstelyn kehittämistyöryhmän suositukset kevään alimmista vedenkorkeuksista
Suolijärvien säännöstelyn kehittämisryhmässä (raporttia ei ole vielä julkaistu) sovittiin suosituksista, joissa todetaan, että mikäli tulvatilanne tai voimatalouden tarpeet eivät estä, voimayhtiö jättää Yli-Suolijärveen 80 cm säännöstely ala-rajaa enemmän vettä. Koska voimayhtiö ei ole laskenut vettä aivan alarajalle aiemminkaan, tarkoittaa tämä noin 30-40 cm parannusta 2000-luvulla vallinneeseen tilanteeseen. Tämän hetken vedenkorkeustietojen perusteella voimayhtiö näyttää noudattavan suositusta kuluvana vuonna.
Ala-Suolijärven osalta suositukseksi sovittiin 70 cm säännöstelyn alarajaa korkeampi vedenkorkeuden taso. Tällä suosituksella ei ole suurta käytännön merkitystä, sillä Ala-Suolijärven säännöstelyssä on jo aiemmin osuttu keskimäärin hyvin lähelle tuota tasoa ja säännöstelyn on rajumpaa kuin Yli-Suolijärvessä. Kyseessä on myös ainoastaan suositus, jolloin voimayhtiö voi voimatuotantotarpeiden tai tulvaennusteen perusteella edelleen tyhjentää järven alarajalle.
Säännöstelyrajoista on tehty biologinen arvio 1980-luvun lopussa ja tällöin biologin lausunnon (Kännö, 1988) mukaan vedenkorkeuden vaihtelu pitäisi saada selvästi alle kahden metrin, jotta sillä olisi positiivinen vaikutus esimerkiksi pohjakasvillisuuden elpymiselle. Pro Suolijärvi esitti, että molempien järvien alimpia vedenkorkeuksia olisi nostettu metrillä, jolloin myös Ala-Suolijärven osalta olisi päästy selvästi alle kahden metrin vedenkorkeuden vaihteluun. Esitystä ei hyväksytty.