Suolijärvien vesistön pinnankorkeuksia säädellään säännöstelypadoilla. Ala-Suolijärvessä, Yli-Suolijärvessä ja Isojärvessä pinnan korkeuden vaihtelu on vuosittain 2-3 metriä. Korkeuden vaihtelu toteutuu niin, että vesi on korkealla kesällä ja pintaa lasketaan talvella, syvimmän kuopan osuessa keväälle.

Vesistön alkuperäiset Kemijärveen virtaavat laskujoet Jumiskonjoki ja siihen laskevat Vierusjoki ja Köykenöjoki on padottu ja vedet johdettu Jumiskon tunnelivoimalaitokseen. Isojärven vesi on johdettu Köykenöjoen sijaan pumppukanavaa pitkin ylös Ala-Suolijärveen, jotta sekin voidaan laskea Jumiskon voimalaitokseen.

Jumiskon tunnelivoimalaitoksen teho on 27,8MW ja vuosituotanto noin 90MWh, joka vastaa suuruusluokaltaan noin 25 prosenttia esimerkiksi Posion Murtotuulen tuulivoimapuiston arvioidusta vuosituotannosta tai alle yhtä prosenttia (n. 7,5 promillea) Olkiluoto 3:n arvioidusta vuosituotannosta. Jumiskon voimalaitoksen omistaa Pohjolan Voima, jonka taustalta suurimpina omistajina löytyy UPM ja Stora-Enso. 

Säännöstely vaikuttaa järviin monin haitallisin tavoin. Alkuperäiset vaelluskalakannat ovat suurilta osin tuhoutuneet patoamisten seurauksena vaellusyhteyden katketessa, sillä kalateitä ei ole rakennettu ja jokien virtaama on paikoin olematon. Koskiympäristöt on suurilta osin tuhottu ja jäljellä olevat ovat luonnontilaa heikompia. 

Talvella tapahtuva vedenpintojen raju lasku jättää rannat ja matalat järvenosat kuivaksi, jolloin näitä tarvitsevat syyskutuiset kalat ja muut rantavyöhykkeen pohjaeläimet eivät menesty. Vedenpinnan korkeuden vaihtelu aiheuttaa lisäksi rantojen kulumista ja vaikeuttaa kalanpoikasia suojaavan rantakasvillisuuden muodostumista. 

Monilla matalilla järvenosilla voi kevätalvella unohtaa talvikalastuksen ja avantouinnit. Lisäksi paikalliset asukkaat ja mökkiläiset muistanevat kesät 2011 ja 2018, jolloin sulamisvesien määrän arviointi petti pahasti ja järvistä jäi puuttumaan runsaasti vettä pitkälle kesään.

Termien “säännöstelyallas” ja “voimakkaasti muutettu” taakse kätkeytyy vesistön järvien ja jokien vuosikymmeniä jatkunut hyödyntäminen taloudellisiin tarkoituksiin. Termeillä voidaan luokitella vesistöt kategoriaan, jossa ympäristönäkökulmat voidaan suurilta osin sivuuttaa.

Järvien riittämätön velvoitehoito on perustunut ja perustuu edelleen pitkälti taloudellisten haittojen korvaamiseen ja kalaistutuksiin “kalatalousalueen hoitosuunnitelman” raameissa. 

Vesivoimayhtiön velvoitehoidon onnistumisesta kertoo karua kieltään tarkkailutulokset vuosilta 2016-2018. Siikakantaa ylläpidetään istutuksin, koska vaellussiian luontaiset lisääntymisolosuhteet on pilattu vesivoimalla. Istutuksilla ylläpidetty siika on kooltaan pienentynyt ja Ala-Suolijärven siiosta yli puolella on vuoden 2018 näytteenotossa todettu haukimatoa.

Merestä pyydetty vaellussiika on katkaistujen vaellusyhteyksien vuoksi erittäin uhanalainen. 

Jumiskonjoki alkaa Ala-Suolijärven Niskaselältä. Matkalla kohti Kemijärveä siihen yhtyy ensin Isojärven laskujoki Köykenönjoki, ja sen jälkeen Vierusjärven alkuperäinen laskujoki Vierusjoki.

Jumiskonjoki, Köykenönjoki ja Vierusjoki ovat yläosiltaan surkeassa tilassa ja lähes kuivia. Ne saavat vetensä lähinnä säännöstelypatojen vuodoista ja pienistä puroista ja ojista. 

Vaelluskalojen nousu Suolijärviin on estetty padoilla. Ala-Suolijärven ja Kemijärven välillä on vaellusesteenä Jumiskojoen pato, Nolimojärven pato ja Niskalan pato.

Jumiskojoen kosket on perattu uittoa varten rännimäisiksi ja elinympäristöiltään huonoiksi. Runsasvetisemmän alajuoksun koskia on kunnostettu 1980-luvulta alkaen, mutta yläjuoksun kunnostukset on jätetty tekemättä vähäisen vesimäärän vuoksi. Veden juoksuttaminen Isojärvestä, Suolijärvistä ja Vierusjärvistä alkuperäisiin laskujokiin vähentäisi vesivoimayhtiön Jumiskon voimalaitoksella tekemää voittoa.